Edunvalvontaa aina tarvitaan

 

Kun syöpä tai joku muu ikävämpi sairaus iskee, niin se tietää muutoksia elämään. Jotain häviää, ja jotain tulee tilalle. Tämä merkitsee myös uutta tietoa niin sairaudesta kuin toimintaympäristön muutoksista. Ja sitä tietoa on paljon.

Viisas tutustuu sairauden alkuvaiheessa vähintään Kelan sivuihin, työehtosopimukseen ja sairaalasta saatavaan materiaaliin. Kelan sivuilla on paljon tietoa mm. sairastuneen oikeuksista ja menettelystä mahdollisen töihin paluun suhteen, sairauspäivärahan kestosta ja osasairauspäivärahasta. Jos on töissä, niin työpaikan käytännöt ja työnantajan vastuut kannattaa selvittää esimiehen tai jonkun muun työnantajan edustajan kanssa. Ja mikä tärkeätä: ole yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun ja luottamusmieheen. Kun on tietoa, niin osaa välttää virheitä ja tarvittaessa pitää puoliaan.

En ollut niin viisas, että olisin käynyt koko revohkan läpi heti sairastuttuani. En edes uskonut sitä alussa tarpeelliseksi. Ja toisaalta, en olisi varmasti siihen pystynytkään. Oli muuta pureskeltavaa.

Muistan kun juttelin syksyllä muuramelaisen luottamusmiehen Kari Jääskeläisen kanssa ja hän nosti esille edunvalvontanäkökulman. Silloin ajattelin, että jokainen taho hoitaa kyllä osuutensa ja että minuakin tarvittaessa informoidaan. Jotenkin niin sen pitäisi kai periaatteessa mennä.  Ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä.

Tätä risukkoa raivatessani olen ollut syvästi kiitollinen, että olen sellaisessa kunnossa, että siihen pystyn. Jos olisin heikossa hapessa, niin ei onnistuisi.  

Pakko lopuksi vielä todeta, ettei pitkäaikaissairaiden puolisoilla tai muilla omaisilla ole helppoa. Hehän nämäkin hommat joutuvat hoitamaan sitten, kun itse ei enää pysty.

 Arto Jokela

#syöpäperkele

Kommentit

  1. Anonyymi26. huhtikuuta 2023 klo 7.04

    Moi. En ole ollut tietoinen, että sairastat. Tosi ikävää. Toivon toipumista ja sairaudesta huolimatta hyviä kevään päiviä. Kirjoitat hyvin. Marja-Liisa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syövällä saa draamaan lisää potkua – ja vahvistettua siihen liittyvää stigmaa

Joskus 1980-luvulla olimme Annen kanssa Veronassa. Kävellessämme kaupungilla Anne huudahti, että katso. No minäpä katsoin ja näin pubin. Anne tosin tarkoitti kadun toisella puolella olevaa roomalaisten aikanaan rakentamaa Veronan Arenaa, paikallista Colosseumia. Sen jälkeen olen uskonut, että sitä havannoi, mikä mielessä pyörii. Nykyisin tähän vaikuttaa myös syöpä. Vaikka sitä en koko aikaa mieti, niin jossain taustalla se kummittelee. Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa – jonne siis lähdin juttukeikalle diagnoosin jälkeen – ihmettelin, että lauletaanpa kuolemasta paljon. Myöhemmin olen huomannut mm. sen, miten TV-sarjoissa syöpä kutsutaan kehiin, kun halutaan lisää draamaa. Katsomieni ohjelmien yleisimpiä kuolinsyitä ovat henkirikokset, mutta syöpä tulee hyvänä kakkosena. Myös alzheimerin tauti on vahvassa nousussa. Katson televisiota kohtalaisen vähän, joten en tiedä, ovatko syöpä ja alzheimer päässeet jo samaan ohjelmaan. Kätevää ja tehokasta, mutta myös helppoa ja mie...
Lue lisää

Harhaa ankeista ajoista

 Elämä on ylä- ja alamäkeä, iloisempia ja ankeampia aikoja. Nyt on ollut hitusen ankeampaa. Tämä oli taas hoitoviikko. Joka kerta kun menee Tyksin syöpäosastolle, niin syöpään liittyvät pelot nousevat pintaan. Viime viikolla päättyivät taas työt ja olen nyt vaihteeksi saikulla. Kun tekee puolikasta työaikaa, niin kaava on ainakin minulla sellainen, että siinä vaiheessa, kun saa hommat mielestään käyntiin niin huomaa, että aika loppuu. Suomeksi siis sopeutumisvaikeuksia ja luopumisemn tuskaa. Loppukuusta on taas skannaukset ja sen jälkeen kuulee, millainen arpa kohdalle tällä kertaa osuu. Tuntuuhan tämä tällainen raastavalta. Kurjinta tässä on se, että kun ankeus iskee, ei näe elämän hyviä puolia ja iloisia asioita. Tai jos näkee, niin ei tajua.   Mutta niitähän on. Kirjaan tähän muutaman ihan itselleni muistutukseksi: Työrupeaman viimeisenä päivänä Petri pyysi lounaalle. En päässyt, mutta upeaa kun kysyi. Viimeisen työpäivän viimeisellä tunnilla soitti Emilia. Ihan muuten ...
Lue lisää

Jäätelö päivässä ja päivä kerrallaan

 Kun aloitin #Syöpäperkelettä , lupasin että kirjoitan sitä toukokuulle. Nyt toukokuu on ohi, joten on aika panna piste tälle tarinalle. Ei ehkä lopullisesti, mutta ainakin kesän ajaksi.  Eniten tästä on ollut hyötyä minulle. Jos joku toinen on saanut blogista jotakin, niin upeata.   #Syöpäperkele on auttanut minut jäsentelemään asioita ja ymmärtämään, mikä on tärkeätä ja mikä ei. Sitä tarvitaan silloin kun pää on kuin abstrakti kubistinen taulu ripauksella surrealismia. Olen jättänyt myös tekstejä julkaisematta. Ne on tehty edellä kuvatussa mielentilassa sillä lisäyksellä, että mukana on ollut aimo annos vitutusta ja itsesääliä. Niissä fiiliksissä kannattaa painaa persettä penkkiin, pitää turpansa pääasiassa kiinni ja jakaa huolensa luotettujen henkilöiden kanssa. Varmuuden vuoksi kannattaa tuhota myös kirjoitusvälineet. Tämän takia tekstejä on syntynyt vähemmän kuin odotin. Vastapainona on, että joitakin siltoja on jäänyt polttamatta. Kesäkuun alussa aloitin työ...
Lue lisää