#Syöpäperkele

 Vaikeiden aikojen ja asioiden varalta elämässä olisi hyvä olla muutama selviytymisstrategia. Itse olen esimerkiksi opetellut puhumaan vaikeista asioista. Jaettu huoli on jaettu huoli jne. Kokeilin joitakin vuosikymmeniä vaikenemistakin, ja voin vakuuttaa, että puhuminen on kultaa. Toinen se, että yritän pitää elämäni sellaisena, että salattavia asioita olisi mahdollisimman vähän. Kun syöpä diagnosoitiin, niin aloin soveltaa näitä molempia. Ajattelin, että puhumalla syövästä – siis kertomalla siitä lähinnä kavereille, ei sen laajempaa - teen siitä arkisen asian, jonka kanssa voi elää. Kerroin tästä syövän sairastaneelle ystävälleni ja hän sanoi, että ihan hyvä, mutta siitä seuraa se, että ihmiset kysyvät tavatessanne vointiasi. Ja että se voi tuntua pidemmän päälle vähän raskaalta. Puhuminen oli hyvä, mutta sillä oli seurauksensa, kuten ystäväni oli ennakoinut. Kun ennen kaverit kysyivät, että miten sinulla menee, niin nyt kysytään usein vointia ja aika moni vielä, että onko ol...

Joskus 1980-luvulla olimme Annen kanssa Veronassa. Kävellessämme kaupungilla Anne huudahti, että katso. No minäpä katsoin ja näin pubin. Anne tosin tarkoitti kadun toisella puolella olevaa roomalaisten aikanaan rakentamaa Veronan Arenaa, paikallista Colosseumia. Sen jälkeen olen uskonut, että sitä havannoi, mikä mielessä pyörii. Nykyisin tähän vaikuttaa myös syöpä. Vaikka sitä en koko aikaa mieti, niin jossain taustalla se kummittelee. Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa – jonne siis lähdin juttukeikalle diagnoosin jälkeen – ihmettelin, että lauletaanpa kuolemasta paljon. Myöhemmin olen huomannut mm. sen, miten TV-sarjoissa syöpä kutsutaan kehiin, kun halutaan lisää draamaa. Katsomieni ohjelmien yleisimpiä kuolinsyitä ovat henkirikokset, mutta syöpä tulee hyvänä kakkosena. Myös alzheimerin tauti on vahvassa nousussa. Katson televisiota kohtalaisen vähän, joten en tiedä, ovatko syöpä ja alzheimer päässeet jo samaan ohjelmaan. Kätevää ja tehokasta, mutta myös helppoa ja mie...

  Syövän toteamisen jälkeen pelkäsin kuntoni heikkenevän nopeasti. Sen vuoksi halusin saada hoidettua muutamat asiat mahdollisimman nopeasti. Tuli siis kiire.  Ensin piti hoitaa työjutut niin, että saatoin jäädä niiden suhteen levollisin mielin sairauslomalle: tein elokuun lehden, suunnittelin seuraavan lehden, järjestin pätevän sijaisen, joka sittemmin vakinaistettiin, ja briifasin hänet. Seuraavaksi edessä oli muutto Turkuun. Olimme Annen kanssa ajatelleet, että se on edessä joskus kesällä tai syksyllä 2023. Koska tosissani pelkäsin kuntoni romahtavan, niin halusin jouduttaa tätäkin. Ajatus siitä, että Annen pitäisi hoitaa muutto yksin ja huolehtia siinä sivussa sairaasta miehestä, ei tuntunut hyvältä. Kävi lisäksi niin onnellisesti, että Annelle oli avautunut mahdollisuus tehdä töitä Turussa ja AKT:ssäkin oli aloitettu etätyökokeilu. Jos siis olisin työkunnossa, voisin tehdä töitä mahdollisesti Turusta käsin. Saimme lisäksi asuntoasian järjestymään mukavasti. Ikävässä t...

  Elokuussa 2021 aloitin laihduttamisen. Punnitsin safkat, laskin kalorit ja tulosta tuli. Tai meni se vähän överiksi: paita oli slimfittiä ja kalsarit kokoa ässä. Parhaimmillaan/pahimmillaan paino oli kesän 2022 alussa alle 62 kilon. Painoa oli lähtenyt lähes 20 kiloa.   Jos en olisi käynyt muissa asioissa keväällä 2022 työterveyslääkärillä ja tämä ei olisi kiinnittänyt huomiota laihtumiseeni, niin luultavasti luulisin olevani edelleen suht terve ukko. Yritin tietenkin vakuuttaa lääkärin siitä, ettei tässä mitään. Ollaan vaan vähän laihdutettu. Ei uskonut ja lähetti tutkimuksiin. Kiitoksia siitä. Juhannuksen tienoilla kävin ensimmäisissä tutkimuksissa, sitten lisätutkimuksissa ja 30. heinäkuuta sain syöpädiagnoosin. Sinällään se ei yllättynyt. Kesän aikana oli käynyt selväksi, että jotain paskaa sieltä löytyy. Diagnoosin jälkeen luokittelin sen keskipaskaksi.   Kerroin syövästä saman tien vaimolle ja lapsille ja vähän myöhemmin samana päivänä Valkeakoskella työkeik...