Elämästä, kuolemasta ja sen sellaisesta
Syöpä on hyvin henkilökohtainen ja vaikea asia. Se koskettaa myös lähipiiriä, etenkin puolisoa ja lapsia. Siksi mietin pitkään tämän blogin kirjoittamista. Onko ylipäätään kiva, jos isä/isoisä/puoliso pitää blogia? Puhumattakaan siitä, että aihe on tällainen paska. Tätä mietin oikeasti pitkään. Se asettaa myös joitakin rajauksia: yritän valita sanani harkiten, en revittele enkä kirjoita terveydestäni yksityiskohtaisesti. Annan tekstin seestyä myös yön yli ennen kuin julkaisen sen. Toisessa vaakakupissa painoi ajatus siitä, että ehkä tästä on joskus jollekin hyötyä. Ehkä tämä voisi vähentää myös tautiin liittyvää stigmaa. Ja tämän kirjoittaminen voi olla minulle jopa hyväksi. Tai sitten ei. On ehkä vähän hölmöä todeta, että tämä on mielenkiintoista ja opettavaista aikaa. Avataan hieman: Jännitys . Saat hoitoa ja sitten ukko skannataan ja katsotaan, millä mallilla tauti on. Oikeasti se on kamalaa ja sitä toivoisi, että joku josta pitää pitäisi silloin kädestä. Kuole...