Edunvalvontaa aina tarvitaan
Kun syöpä tai joku muu ikävämpi sairaus iskee, niin se
tietää muutoksia elämään. Jotain häviää, ja jotain tulee tilalle. Tämä merkitsee myös uutta tietoa niin sairaudesta kuin toimintaympäristön
muutoksista. Ja sitä tietoa on paljon.
Viisas tutustuu sairauden alkuvaiheessa vähintään Kelan sivuihin, työehtosopimukseen ja sairaalasta saatavaan materiaaliin. Kelan sivuilla on paljon tietoa mm. sairastuneen oikeuksista ja menettelystä mahdollisen töihin paluun suhteen, sairauspäivärahan kestosta ja osasairauspäivärahasta. Jos on töissä, niin työpaikan käytännöt ja työnantajan vastuut kannattaa selvittää esimiehen tai jonkun muun työnantajan edustajan kanssa. Ja mikä tärkeätä: ole yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun ja luottamusmieheen. Kun on tietoa, niin osaa välttää virheitä ja tarvittaessa pitää puoliaan.
En ollut niin viisas, että olisin käynyt koko revohkan läpi heti
sairastuttuani. En edes uskonut sitä alussa tarpeelliseksi. Ja toisaalta, en olisi
varmasti siihen pystynytkään. Oli muuta pureskeltavaa.
Muistan kun juttelin syksyllä muuramelaisen luottamusmiehen Kari
Jääskeläisen kanssa ja hän nosti esille edunvalvontanäkökulman. Silloin ajattelin,
että jokainen taho hoitaa kyllä osuutensa ja että minuakin tarvittaessa informoidaan. Jotenkin niin sen pitäisi kai periaatteessa mennä. Ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä.
Tätä risukkoa raivatessani olen ollut syvästi kiitollinen, että olen sellaisessa kunnossa, että siihen pystyn. Jos olisin heikossa hapessa, niin ei onnistuisi.
Pakko lopuksi vielä todeta, ettei pitkäaikaissairaiden puolisoilla tai muilla omaisilla ole helppoa. Hehän nämäkin hommat joutuvat hoitamaan sitten, kun itse ei enää pysty.
Moi. En ole ollut tietoinen, että sairastat. Tosi ikävää. Toivon toipumista ja sairaudesta huolimatta hyviä kevään päiviä. Kirjoitat hyvin. Marja-Liisa
VastaaPoista