Harhaa ankeista ajoista

 Elämä on ylä- ja alamäkeä, iloisempia ja ankeampia aikoja. Nyt on ollut hitusen ankeampaa. Tämä oli taas hoitoviikko. Joka kerta kun menee Tyksin syöpäosastolle, niin syöpään liittyvät pelot nousevat pintaan. Viime viikolla päättyivät taas työt ja olen nyt vaihteeksi saikulla. Kun tekee puolikasta työaikaa, niin kaava on ainakin minulla sellainen, että siinä vaiheessa, kun saa hommat mielestään käyntiin niin huomaa, että aika loppuu. Suomeksi siis sopeutumisvaikeuksia ja luopumisemn tuskaa. Loppukuusta on taas skannaukset ja sen jälkeen kuulee, millainen arpa kohdalle tällä kertaa osuu.

Tuntuuhan tämä tällainen raastavalta. Kurjinta tässä on se, että kun ankeus iskee, ei näe elämän hyviä puolia ja iloisia asioita. Tai jos näkee, niin ei tajua. 

Mutta niitähän on. Kirjaan tähän muutaman ihan itselleni muistutukseksi: Työrupeaman viimeisenä päivänä Petri pyysi lounaalle. En päässyt, mutta upeaa kun kysyi. Viimeisen työpäivän viimeisellä tunnilla soitti Emilia. Ihan muuten vaan kyseli kuulumisia ja kertoi upeita asioita omasta elämästään. Samana päivänä saatiin Laten kanssa vielä tuupattua eteenpäin yksi hieno projekti.

Esalta tuli viesti, että Timon jazzbändillä on keikka lähipubissa ja Hatsalta että on tulossa Turkuun ja ehdotti tapaamista avec. Hessukin oli puolisonsa kera tulossa. Torilla tavattiin ja jatseissa käytiin. Olen myös törmännyt Penaan ja Rauliin ja tavannut muitakin hyviä ja mukavia ihmisiä. Aapo täytti 16 vuotta ja sitä juhlittiin Hookissa. Käytiin Aboa Vetuksessa katsomassa Miiran prinsessanäyttely ja tavattiin samalla itse taiteilija ja hänen perheeseensä.

Avantouimareiden saunalla on käyty ahkerasti ja Aapon kanssa pelattu pingistä. Viimeksi melkein jo voitin (pelit 3-2). Ostin ilmatäytteisen kanootin. Ruoka on maistunut, rahat riittäneet, Karikon lenkki kierretty alle 9 minuutin (ei lujaa, mutta täysillä), kymmenen vuotta aikomuksena ollut käynti Torronsuolla tehty ja Tai chitä harjoiteltu. Tarmo tarjosi hernesoppaa. Annekin tuossa pyörii.

Voisi olla ankeampaakin.

 Arto Jokela

#syöpäperkele